VELLAMO IKOLAN TARINOITA

Tähän artikkeliin on koottu Vellamo Ikolan sekä omia että muiden hänelle kertomia tarinoita Ellilän suvun vaiheista.

Vellamo muistelee Amerikan Ida-tätiä

Vellamo Ikola o.s. Vaherjoki on Irja Vaherjoen o.s. Paaso toiseksi vanhin tytär ja Irja taas on Emmi Katariina Aatentytär Paason o.s. Ellilä kolmanneksi vanhin lapsi. Kuten Emmin patronyymistä Aatentytär voi arvata, hän taas kuului Adolf Ellilän perheeseen viidenneksi vanhimpana.
Adolf Ellilän lapsikatraan nuorimmasta päästä tyttäret Ida Kustaava ja Priita Maria muuttivat 1900-luvun alkupuolella monien suomalaisten tapaan Pohjois-Amerikkaan työn ja paremman toimeentulon perässä.
Tässä lyhykäisyydessään Vellamo Ikolan Ja Ida Anttilan sukulaisuussuhde.

ITSE TARINA:

Tapasin Ida-tädin kesällä 1967 Detroitissa, jossa olin opiskeluni takia (olen englannin kielen opettaja).
Hän oli kovasti Ellilöiden näköinen, tuolloin 78 vuotias, ja tapaaminen oli koskettava meille molemmille.
Ida‐täti asui yhdessä serkkunsa Mimmi Grangrothin (o.s. Jääskö) kanssa mustien alueella, jossa oli vielä joitakin vanhoja valkoisia asumassa. En hoksannut kysyä Mimmin isän etunimeä, joka oli siis Kaisa Ellilän veli.
Olin heidän luonaan vain yönseudun, koska seuraavana päivänä alkoivat Detroitin neekerimellakat ja isäntäperheeni haki minut pois. Ida ja Mimmi piileksivät mellakoiden takia talossaan viikon ajan uskaltautumatta ulos.
En voinut tavata Ida‐tädin jälkikasvua, koska hänen miniänsä ei kuulemma tykännyt suomalaisista.

Seuraavan kerran tapasin Ida‐tädin vuonna 1971. Hän oli muuttanut Ylä‐Michiganiin Hancockiin.
Oli kiinnostava kuulla, kun Ida‐täti kertoi Marin ja hänen Amerikkaan tulosta. He olivat aluksi menneet Ylä‐Michiganiin enonsa farmille. Minulle oli uusi tieto, että heillä oli eno Amerikassa farmarina.

Kun talonväki oli lähtenyt navettaan, tytöt olivat kysyneet, voisivatko he tehdä jotakin sillä aikaa, ja eno oli sanonut, että peskää vaikka peilit tarkoittaen ämpäreitä (pails). Mutta eiväthän tytöt vielä tuossa vaiheessa fingliskaa osanneet, joten he pesivät peilit (mirrors). Navetasta tultuaan talonväki ihmetteli: no, ettehän te ´peilejä´ pesseetkään, johon tytöt:” me ollaan pesty kaikki peilit, eikä ne oo ikinä shainannu niinku ne nyt shainaa.” Tätä kertoessa Ida‐tädilläkin oli jo fingliska hallussa. Hän kertoi, että hänellä ei ole ollut helppo elämä: mies joi ja gämpläsi (pelasi).

Kun vanhempani kävivät hänen luonaan v.1973, hän asui Calumetissa Apostolis‐luterilaisen kirkon vanhainkodissa, ja muistaakseni hän kuoli samana vuonna. Mari oli kuollut v.1951.
Isä ja äiti kävivät myös Mari‐tädin lapsia tapaamassa Kaliforniassa.
Isäni jäätyä eläkkeelle he lähtivät Amerikkaan syyskuussa 1972 ja palasivat kotiin toukokuussa 1973.
Isäni kuoli syöpään 22.5.1978 ja äiti aivoverenvuotoon 15.4.1990.

Ellilän tyttöjen juhannustaikoja

Aate ja Kaisa Ellilän perheeseen syntyi neljä poikaa ja kuusi tytärtä. Pojista Viktor August (s.1876) ja Antti Niilo (s.1890) elivät aikuisiksi, mutta Kalle Eemeli (s.1878) ja Juho Lauri (s.1884) kuolivat pieninä. Tytöt olivat Sofia Aurora (s.1879) – kirjailija Antti Hyryn isoäiti, Alma Amanda (s.1881), Emmi Katariina (s.1882), Anna Kreeta (s.1886), Ida Kustaava (s.1889) ja Priita Maria (s.1892). Nämä kaksi nuorinta tyttöä muuttivat Amerikkaan.

Tuli juhannus, ja Ellilän tytötkin tekivät nuorten neitojen tapaan juhannustaikoja. He keräsivät yhdeksän kukan kimpun,
joka oli tapana panna tyynyn alle, jotta he yöllä unessa näkisivät tulevan sulhasensa. Kreeta tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin ja sanoi, ettei hän välitä tämmöisistä taioista ja niinpä hän heitti kukkansa pois. Ellilässä eli vanha ruotumummo, joka huomasi, mitä Kreeta teki, ja hän otti kukat talteen ja pani ne oman tyynynsä alle.

Eräänä päivänä juhannuksen jälkeen Ellilään tuli nuoria miehiä tieasioissa, ja ruotumummo osoitti erästä miestä heidän joukossaan sanoen: ”Tuo on Kreetan naimamies, tuon miehen minä juhannusyönä unessa näin.” Tämä nuori mies oli Yrjö Hagberg (myöhemmin Haantie), josta todella tulikin Kreetan aviomies.

Tämän tarinan minulle kertoi Ellilän Emmin eli isoäitini Emmi Paason tytär Anna Peuronen.

Vellamo kertoo itsestään

Sitten hieman itsestäni. Mieheni Toivo Iisakki Ikola (s.18.8.1942 Tyrnävällä) on maanviljelijä, ja avioiduimme ‐ vanhapiika ja vanhapoika ‐ vanhemmalla iällä 22.5.1988, emmekä saaneet lapsia, siis olemme lapseton pariskunta, valitettavasti.

Asumme mieheni sukutilalla Ala‐Ikolassa, johon Toivon isoisän isä on tullut Pudasjärveltä 1860‐luvulla.
Silloinhan ihmiset liikkuivat kuten Antti ja Kalle Ellilä, jotka muuttivat Suomesta Norjaan.

Sukuterveisin Vellamo

Print Friendly, PDF & Email