Toimikausikokous nro 7, 29-30.6.1991 Alta, Norja

Tämä artikkeli käsittelee 7. toimikausikokouksen kulkua.

Kaikissa vapaaehtoisjärjestöissä on silloin tällöin hiljaisempia kausia. Ellilän sukuseurassa tällainen oli kuudennen toimikausikokouksen jälkeen. Johtuiko se siitä, että sihteerinä toiminut Matti Eskola ei suostunut jatkamaan tehtävän hoitamisessa. Tämän vuoksi johtokunta 28.9.1990 valitsi Pekka Paason hoitamaan sihteerin tehtäviä seuraavaan toimikausikokoukseen saakka. Tehtävän hoito jatkui kuitenkin vuoteen 2007.
Kesäkuussa1989 esimies suoritti matkan Leiv Ellilan hautajaisiin Tanaan.

Jäsentiedotteita toimikauden aikana lähetettiin jäsenille kaksi. Jo edellisen toimikausikokouksen yhteydessä keskusteltiin seuraavan toimikausikokouksen pitämisestä Altassa.
Esimies Pekka Ellilä oli tämän perusteella valmistellut norjalaisten kanssa asiaa ja sopinut kokouksen ajaksi 29.-30.6. 1991.
Hän ilmoitti, että siellä on varauksessa Øytun kansankorkeakoulu kokouksen pitämistä varten.

Johtokunta valitsi keskuudestaan järjestelytoimikunnan valmistelemaan Altan kokousta. Olettaen, että norjalaisten on vaikea löytää tulkkia, kokouksen valmisteluissa heidän kanssaan päätettiin käyttää norjan kieltä. Tulkkauksen hankkiminen annettiin Antti Ellilän hoidettavaksi. Matkaa varten toimikunta pyysi tarjoukset kuljetuksesta neljältä liikennöitsijältä. Edullisimman tarjouksen jätti Veljekset Salmela Oy Simosta. Matkareitti kulki Tornionjokivartta Enontekiölle ja sieltä Kautokeinoon, jossa tutustuttiin hopeapajaan. Altassa majoituttiin puolenyön aikaan. Menomatkalla Eeva Paaso piti ansiokkaan esitelmän Tornion-jokilaaksosta, jossa hän käsitteli historiaa Tornion kaupungin perustamisesta alkaen. Kuultiin suomalaisten asuneen molemmin puolin jokea, ja hän piti valtioitten rajaa keinotekoisena. Perusteluna oli myös yhteinen murrealue, koska aikaisemmin joen länsirannalla monet ihmiset eivät puhuneet ruotsia ollenkaan. Heidän murteestaan sanottiin, että se on tornedalskaa, mutta nykyään sitä sanotaan ”meän kieleksi”. Myös Tornionjoen tulvista kuultiin juttua.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin kiertoajelulle. Voimalaitokset ovat hyvin vartioituja, eikä niihin sivullisilla yleensä ole pääsymahdollisuutta. Norjan sukulaisen Sam Ringbun avulla meille järjestyi lupa käydä tutustumassa Alta joen vesivoimalaan. Siihen tutustuminen oli varsin vaikuttavaa. Parkkipaikalle olisi sopinut useampikin linja-auto. Voimalaitoksen padolle oli rakennettu
näköalatasanne, josta oli avara näkymä niin ala- kuin yläaltaalle. Pudotuskorkeus oli 110 metriä.

Toisena kohteena kiertoajelulla oli museo, joka hyvin esitti mennyttä elämänmuotoa Altassa ja muuallakin Pohjois-Norjassa. Museo oli lähellä Jäämeren rannan kallioita, joissa oli paljon kalliopiirustuksia. Viikkoa ennen käyntiämme museo oli avattu. Museolta kalliopiirustuksille johti kävelypolku, joka oli osittain puusta ylös maasta rakennettu, etteivät piirustukset turmeltuisi.

Paikallinen opas kertoi, että ”Hjemmeleftiltä Altavuonoon laskeutuvilla kallioilla touhusi eräs poika – kuten ikäisilleen kuuluu: turve lensi! Mutta turpeiden alta ei paljastunutkaan tavallisia koloja ja uurteita: sieltä paljastui 6000 vuotta vanhaa historiankirjoitusta. Nyt nuo rantakalliot ovat tutkijoiden käytössä. Vielä ei edes osata aavistaa, mitä kaikkea kasvillisuus ja maa-ainekset kätkevät alleen, mutta osa menneisyydestä on paljastettu turvekerrosten alta. Tärkeimpinä löytöinä voidaan pitää noita pikkupojan sattumalta löytämiä kalliopiirroksia”. Barbro Stenbacka on suomentanut poimitut lainaukset, jotka on muistiin merkinnyt Kari Heikinmatti.

Iltapäivällä pidetyn toimikausikokouksen avauspuheessa sukuseuran esimies Pekka Ellilä muistutti kokousväkeä siitä, kuinka Ellilöitten sukuyhteys syntyi Walfrid Ellilän tavattua kesällä 1955 tuntemattomaksi jääneen lappalaismiehen Norjan tunturilla. Tämä tapaaminen johti vilkkaiden yhteydenottojen ja sukututkimusten jälkeen sukukokoustapahtumaan 1963, jolloin sukuseura perustettiin. Avauspuheessaan Pekka Ellilä käytti suomen, ruotsin ja englannin kieltä. Tämä kokous jää siksikin historiaan, että sukuseuran sääntöjä muutettiin kahden pykälän osalta sen aikaisen lainsäädännön mukaiseksi. Norjassa toimikausikokouksen järjestelyistä vastanneella Frida Ringbulle ojennettiin kukat.
Sunnuntaiaamuna suoritettiin seppelten lasku Norjassa asuneitten esi-isien ja äitien haudoille, jonka jälkeen oli kirkossa käynti. Paluumatkalle lähdettiin n. klo 14.00, joka suoritettiin menoreittiä pitkin. Linja-auto-matkalle osallistui 47 sukuseuran jäsentä. Lisäksi omilla kulkuneuvoillaan sukukokoukseen Suomesta matkusti 13 suvun jäsentä. Norjasta kokoukseen osallistui 35 suvun jäsentä, joten osallistujia oli yhteensä 95. 

Print Friendly, PDF & Email