SUKUTUTKIMUKSEN HISTORIAA

Tähän artikkeliin on koottu Ellilän suvun sukututkimuksen vaiheita ennen sukuseuran perustamista aina tähän päivään saakka.

Sukututkimuksen alkutaipaleet

Erkki Paason kirjoittaman Ellilän sukuseura r.y.:n 20-vuotishistoriikin mukaan sukututkimuksen katsotaan alkaneen kesällä 1955, kun Kuivaniemeltä lähtöisin oleva metsänhoitaja Walfrid Ellilä tapasi tuntemattoman lappalaismiehen kalastusretkellään Pohjois-Norjassa erään Tanan Isokosken liepeillä virtaavan tunturipuron varrella.
Heidän keskustelunsa kuluessa lappalainen oli kysynyt Walfridin nimeä.
Kuultuaan Ellilän nimen lappalainen kertoi lähistöllä asuvan jonkun Ellilän.
Tästä heräsi Walfridin rinnassa jo kauan kytenyt halu ryhtyä tutkimaan omia sukujuuriaan.
Lähtölaukaus sukututkimuksen aloittamiseen oli nyt ammuttu.

Ellilän suvun sukututkimuksen pioneerit

Vasemmalla Walfrid Ellilä ja oikealla Norjan sukuhaaran edustaja Sverre Ellila.

Pohjois-Norjassa asuvan sukuhaaran löytymisen jälkeen Walfrid Ellilä ryhtyi toden teolla harrastamaan sukututkimusta. Kohta Norjassa käynnin jälkeen hän keskusteli asiasta serkkunsa Hannes Paason kanssa, jonka tiesi vanhojen asioiden tutkijaksi ja tuntijaksi. Hanneksesta Walfrid sai oikean käden tutkimustyöhönsä. Vai olisiko sanottava toisinpäin.

Kansanedustajana Hanneksella oli ehkä tavallista kansalaista paremmat mahdollisuudet päästä tutkimaan Helsingin ja Tukholman valtionarkistoja, ja hän tunsi myös ns. vanhan ruotsin kielen, joten vanhimpienkaan asioiden tutkimisessa ei tullut kielimuuri eteen. Virkatehtävät olivat molemmilla hoidettavana eikä aikaa tahtonut löytyä järjestelmälliseen tutkimustyöhön.

Myös Norjassa sukututkimus näyttää olleen hautautuneena muutaman vuoden. Vuonna 1959 Leiv Ellila oli käynyt Tanassa ja kuullut Walfrid Ellilän vierailusta siellä ja hän kirjoitti Walfridille kirjeen, johon vastauksena hän sai sen hetkisen sukuluettelon. Kirjeenvaihto jatkui tämän jälkeen vilkkaana. Leiv tiedotti Walfridin sukututkimuksesta mm. vanhimmalle veljelleen Alexille, joka osallistui Norjassa asuvan sukuhaaran tutkimiseen. Tästä alkoivat Norjassa asuvien sukulaisten kesken yhteydenotot. 

Sukuseura perustetaan 1963

Usean vuoden työn tuloksena esipolvitutkimus oli edennyt tai pikemminkin peruuttanut aina 1500-luvun puoliväliin saakka. Tiedot olivat Walfridilla hajanaisina paperiliuskoina, jotka oli koottava yhtenäiseksi sukuluetteloksi ennen sukuseuran perustamiskokousta. Toivo Ellilä ryhtyi kirjoittamaan luetteloa monistusvahalle Walfridin osoittamaan järjestykseen.
Sivuja kertyi tähän ensimmäiseen luetteloon 40. Kauko Toivola, joka oli aseman koulun johtajaopettaja monisti luettelon ja yhdessä Toivo Ellilän kanssa he suorittivat nitomisen.

Toukokuun 30 päivänä 1963 oli sanomalehti Pohjolan Sanomissa ilmoitus:

Kokouspaikkakunnan valitseminen ei tuottanut vaikeuksia, koska suvun juuret olivat täällä ja useat suvun jäsenet olivat ilmoittaneet haluavansa tulla suvun juurille.
Tämä merkitsi sitä, että paikkakunnan suvun jäsenet joutuivat tässä vaiheessa antamaan oman panoksensa sukukokouksen valmisteluihin ja asioitten hoitoon myös kokouksen aikana.

Sukukokousten yhteydessä on syntynyt perinne, jonka mukaan varsinaisena kokouspäivänä kokoukseen osallistuvat kokoontuvat yhteiseen jumalanpalvelukseen kokouspaikkakunnalla.
Alla olevassa kuvassa ensimmäisen kokouksen jumalanpalveluksen jälkeisessä seppeleenlaskussa vasemmalta Alex Ellila Norjasta ja Walfrid ja Toivo Ellilä Suomesta.

Perustetun sukuseuran sääntöjen laatimisen toimikunta antoi lakitieteen professori Tauno Ellilän hoidettavaksi.
Sääntöjen laatimisen yhteydessä muutettiin perustavan kokouksen päätöstä siten, että toimikausikokous pidetään joka neljäs vuosi. Alkuperäisen sääntökirjan muotoilusta vastasi suvun jäsen, Eila Niskala.

Ensimmäisen sukukokouksen järjestäminen ja sen läpivienti oli melkoinen voimain ponnistus sukuseuran aktiivijäsenille, mutta kuitenkin erinäisten byrokratiakäänteiden jälkeen Ellilän Sukuseura hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 28.5.1965.

Yhteys Amerikassa asuvaan sukuhaaraan

Amerikan Yhdysvaltojen kutsumana oli Martti Niskala Leader-stipendimatkalla vuonna 1965.
Eila Niskala matkusti muutamaa viikkoa myöhemmin miehensä luokse Los Angelesiin.

Seurallisena ihmisenä Eilan mieleen juolahti ajatus, että täällähän voi olla sukulaisia, vaikka kuinka lähellä. Hänellä oli Iida-tädin osoite, joka oli muutamia vuosia aikaisemmin käynyt Suomessa. Hän asui Detroitissa, ja Eila lähetti hänelle kortin, jossa pyysi ilmoittamaan, jos San Fransiscon lähellä asuisi suomalaisia, sillä he Martin kanssa matkustavat seuraavana päivänä sinne.

Heidän mennessään hotelli Hiltoniin, johon heidät oli majoitettu, oli Iida-tädin lähettämä kortti jo odottamassa. Siinä oli Gloria Jansonin osoite. Heti Eila etsi puhelinluettelosta Glorian nimen ja soitti hänelle. Sovittiin, että hän tulee samana iltana tapaamaan heitä hotelliin.

Samaan aikaan Sacramentossa asuva Glorian veli Väinö Knutila oli käymässä virkamatkalla San Fransiscossa. Eilan soiton jälkeen oli Wäinö soittanut Glorialle ja kuullut, että sisarensa menee tapaamaan Suomesta tulleita sukulaisia. Wäinön olisi pitänyt suunnitelmiensa mukaan palata sinä päivänä virkapaikalleen Sacramentoon. Hän siirsi lähdön seuraavaan päivään ja tuli sisarensa kanssa illalla tapaamaan Marttia ja Eilaa.

Tapaamisen yhteydessä Eila kertoi sukuseuran perustamisesta. Amerikan serkut (Mari Ellilän lapsia) olivat kovasti kiinnostuneita sukuseuran toiminnasta ja lupasivat levittää tietoa muille Amerikassa asuville sukulaisille.

Tämä oli Amerikan ja Suomen sukuhaaran ensimmäinen tapaaminen vuosikymmeniin.

Vasemmalla Priita Maria Ellilän tytär Gloria Janson ja hänen vieressään miehensä Dick Janson.
Oikealla Eila Niskala.

Sukukokouksia pidetään ja jälkipolvitutkimusta jatketaan

Vuodesta 1963 alkaen sukuseuran toimikausikokouksia pidettiin neljän (4) vuoden välein.
Paperisia sukuluetteloita syntyi matkan varrella kolme (3) täydennysosaa.
Näistä sukukokouksista kerrotaan tarkemmin Historia osiossa Sukuseuran historia artikkelissa.

Sukututkimuksen uranuurtajan patsas paljastetaan 2008

Sukuseuran sukututkimuksen keskiössä vaikuttaneen ja sukuseuran perustamisen ydinjoukkoon kuuluneen kunnallisneuvos Hannes Paason muistopatsas paljastettiin 13.7.2008 Iin kunnan Kuivaniemen kylässä.

Hannes Paason patsas sijaitsee Oijärven tien varressa, n. 15 metriä tien pohjoispuolella, Pekka Paason talon (Mikkola) pihalla ennen n. 2 km ennen Veskan talon lähellä olevaa jääkärien muistopatsasta.

Veskan talo toimi etappitalona Suomen Itsenäisyyden jääkärihankkeessa, ennen kuin maamme itsenäistyi vuonna 1917. Jääkärien patsaan pystytyksen aloittivat Kuivaniemen lotat 1939.

Seuraavassa galleriassa on kuvia jääkärien muistopatsaasta ja Emmi Paason kotitalosta kesä- ja talviaikaan.

Sukujutut sukututkimusohjelma sukuseuralle

Paperisten sukuluetteloiden pitäminen ajan tasalla oli vuosien saatossa osoittautunut raskaaksi ja työlääksi operaatioksi, niinpä osa sukuun kuuluvista henkilöistä on vuodesta 2008 lähtien rekisteröinyt jälkipolvensa Sukujutut tietojärjestelmään.

Alla on esimerkki Sukujutut ohjelman keskusnäytöstä erään perheen osalta: isovanhemmat, isä, äiti, lapset ja yhden lapsen (Adolfin) lapset.

Paperisten sukututkimusten rekisteröinti on edennyt seuraavasti: Heikki Ellilä on hankkinut vuonna 2008 Sukujutut sukututkimusohjelman lisenssin omaan käyttöönsä ja rekisteröinyt sen tietoihin vuoden 2020 helmikuuhun mennessä noin 1800 henkilöä.
Aluksi kirjattiin Sukuseuran paperisen sukukertomuksen 1963 ja sen täydennysosien tiedot ja myöhemmin ELLILÄ UNITED facebook sivustolla julkaistun kampanjan tuloksena saadut.

On kuitenkin todettava, että sukupuusta puuttuu vielä merkittävä osa juuria ja oksia sekä kotimaasta että ulkomailta. Sukuseuran rajallisten resurssien takia ei ole järkevää tilata sukututkimuksia niitä tarjoavilta kirkkokunnilta, vaan pitää tyytyä sukuun kuuluvien ihmisten oma-aloitteellisuuteen ja aktiivisuuteen perhetietojensa ilmoittamisessa.

Sukuseuralle on vuoden 2019 lopulla hankittu oma lisenssi Sukujutut ohjelmalle ja sen tietoihin on kopioitu edellä mainitut tiedot. Jatkossa tietoja täydentää, lisää ja korjaa sukuseuran hallituksen sihteeri.

Print Friendly, PDF & Email