sukututkimus – mitä se on ?

Tällä sivulla valotetaan sukututkimuksen taustaa yleensä ja etenkin suomalaisen sukututkijan näkökulmasta

Mitä sukututkimus on

Sukututkimus eli genealogia on sukulaisuussuhteiden selvittämistä ja henkilöhistoriallista tutkimusta, jota voidaan tehdä kahdella eri tavalla: esipolvitutkimusta tai jälkipolvitutkimusta.

Esipolvitutkimuksessa selvitetään yhden henkilön esivanhempia nykyisyydestä menneisyyteen ja esi-isien ja esiäitien määrä kasvaa periaatteessa eksponentiaalisesti polvi polvelta (2+4+8+16+32+64 jne.). Käytännössä näin ei aina tapahdu, sillä aviottomana syntyneen lapsen isää ei pääsääntöisesti voida selvittää, mikä aiheuttaa ns. esivanhempien kadon.

Jälkipolvitutkimus on varsinainen suvun tutkimus. Siinä tutkimuksen lähtökohdaksi valitaan kantapari, jonka jälkeläisiä selvitetään kohti nykypäivää. Varhemmin säätyläissukujen tutkimuksessa jälkipolvitutkimus rajattiin ainoastaan miespuolisiin jälkeläisiin, mutta 1970-luvulta lähtien voimakkaasti kasvanut talonpoikaissukujen tutkimus on ulottanut jälkipolvitutkimuksen myös tyttäriin.
Jälkipolvitutkimuksen tulosten tyypillinen esitystapa on sukukirja, jossa suku on järjestetty ydinperheistä koostuviksi sukuhaaroiksi.
Suvun kantaparin jokaisen lapsen jälkeläiset selvitetään sivuhaaroineen loppuun asti, minkä jälkeen siirrytään seuraavan lapsen sukuhaaraan.

Sukutaulujärjestelmässä jokainen aviopari, jolla on lapsia, muodostaa sukutaulun ja saa järjestysnumeron suvussa. Kun jokainen jälkeläisiä tuottanut henkilö on kahdessa taulussa (vanhempiensa taulussa lapsena ja omassa taulussaan vanhempana), taulunumeroista syntyy viittausjärjestelmä, joka osoittaa polveutumissuhteet. Niitä selvennetään graafisilla sukutauluilla.

Tietolähteet Suomessa

Suullista tietoa suvuista on voinut aina saada haastattelemalla suvun jäseniä. Usein suvuissa kuitenkin kulkee perimätietona uskomuksia tai tarinoita, jotka ovat ristiriidassa asiakirjoihin nähden. Lähteen luotettavuuden arviointi ja dokumentointi onkin oleellinen asia sukututkimusta laadittaessa.

Sukututkimuksen perustietolähteitä ovat kirkonkirjat, joita on pidetty Ruotsi-Suomessa vuodesta 1628 lähtien. Niitä säilytetään asianomaisten paikkakuntien kirkkoherranvirastoissa. Vanhoja kirkonkirjoja voi löytää myös maakunta-arkistoista ja kansallisarkistosta.

Vuoden 1970 loppuun saakka evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta keräsivät tiedot omista jäsenistään. Kun uskonnonvapauslaki tuli voimaan 1923, niin silloin henkilö saattoi erota kirkosta. Toisaalta henkilön piti kuitenkin olla jossain kirjoilla, niinpä vuosina 1919 – 1970 pidettiin kirkkokuntiin kuulumattomista siviilirekisteriä, jonka tiedot sen lakkauttamisen jälkeen siirrettiin maistraatteihin. Vuonna 1969 perustettiin väestörekisterikeskus, jonka tehtäväksi tuli väestökirjanpidon ohjaus ja valvonta sekä väestötietojärjestelmän ylläpitäminen.

Digi- ja väestötietovirasto aloitti toimintansa 1.1.2020, kun Väestörekisterikeskus, maistraatit ja Itä-Suomen aluehallintovirastossa toimiva Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikkö yhdistyivät. Tietojen rekisteröinti perustuu kansalaisten ja viranomaisten lakisääteisiin ilmoituksiin, mutta nämä henkilötiedot eivät ole käytettävissä sukututkimuksen tietolähteenä.

Perheiden sukuselvityksiä voi kuitenkin vielä maksua vastaan (min. 45€) tilata kirkkoherran- virastoista ja maistraateista, kunhan löytää haluamansa yksikön.

Tietokoneohjelmat

Nykyisin sukututkimuksessa selvitetyt tiedot useimmiten talletetaan tietokoneelle erityisen sukututkimusohjelmiston avulla.
Ohjelmistot tyypillisesti pitävät yllä tietokantaa tiedoista ja lähteistä, ja osaavat tulostaa tiedoista raportteja sukututkimuksessa käytetyillä esitystavoilla.
Ohjelmistoja on lukuisia, myös kotimaisia. Lisäksi useisiin ulkomaisiin ohjelmistoihin on saatavissa suomen- tai ruotsinkielinen käännös.

Sukututkimus harrastuksena

Sukututkimuksen harrastaminen on voimakkaasti lisääntynyt suurten ikäluokkien kiinnostuessa asiasta. Aikaisemmin sukututkimusta pidettiin eläkeläisten harrastuksena, nyt mukaan on tullut yhä nuorempia ikäpolvia.

Sukututkimuksen perusteet on helppo oppia ja perustaidoilla pääsee melkoisen pitkälle. Apuna on suuri määrä valmiita sukututkimuksia sekä internetin kautta kaikkialla käytettävissä olevat puhtaaksi kirjoitetut lähteet kuten HisKi-tietokanta syntyneistä, kuolleista ja vihityistä sekä Karjala-tietokanta luovutetun Karjalan kirkonkirjoista.

Pidemmälle vietynä sukututkimus vaatii huolellista paneutumista, sillä vanhojen asiakirjojen käsiala voi olla hankalalukuista ja kieli vanhaa virkamiesruotsia, latinaa, saksaa tai venäjää. Asiakirjojen etsiminen arkistoista ja niiden tulkinta vaativat usein erityisosaamista. Koska suku voi olla hyvinkin laaja ja toisaalta koska tutkiminen on ajoittain vaivalloista ja hidasta, voi suvun perinpohjaiseen tutkimiseen kulua harrastajalta kymmeniä vuosia.

Nykyisin internet mahdollistaa sukututkimuksia erilaisilla sukututkimussivustoilla.

Sukututkimuksessa on syytä noudattaa Suomen Sukututkimusseuran juridisen edunvalvonta-hankkeen ohjausryhmän laatimia käytännesääntöjä (2013). Ohjausryhmässä oli myös Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys ry:n ja Sukuseurojen Keskusliitto ry:n edustus. Suomen valtion tietosuojavaltuutettu on tarkastanut nämä säännöt.

Sukututkimuksen käytännesäännöt Suomessa

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on tarkastanut sukututkimuksen käytännesäännöt, jotka on laatinut Suomen Sukututkimusseuran juridisen edunvalvontahankkeen ohjausryhmä. Ohjausryhmässä oli myös Suomen Sukuhistoriallinen yhdistys ry:n ja Sukuseurojen Keskusliitto ry:n edustus.

Sukututkimuksen käytännesäännöt opastavat hyvään henkilötietojen käsittelyyn sukututkimuksen eri vaiheissa. Tarkoituksena on antaa sukututkijalle riittävät tiedot siitä, kuinka sukututkimuksessa sovelletaan henkilötietolakia, turvataan tutkimuskohteiden yksityisyyden suoja ja vältytään ongelmatilanteilta.

Käytännesäännöissä on kolme pääosaa: Henkilötietojen kerääminen, henkilötietojen tallentaminen sukututkimusrekisteriin ja henkilötietojen julkaiseminen. Käytännesäännöt korostavat kansalaisten perustuslaillista oikeutta määrätä itse henkilötietojensa käytöstä. Erityinen huomio kohdistuu elossa olevien arkaluonteisten tietojen keräämiseen ja tallentamiseen – ilman henkilön nimenomaista lupaa tätä ei suositella.

Lataa Sukututkimuksen käytännesäännöt laitteellesi

Painamalla Lataa nyt nappia saat ladatuksi Sukututkimuksen käytännesäännöt laitteellesi.

Print Friendly, PDF & Email